perjantai 22. marraskuuta 2013

Surukakut mummun hautajaisiin



Minulle erittäin rakas Suoma-mummuni nukkui pois muutamia viikkoja sitten ja pidimme hänen hautajaisensa viikko sitten. Tein hautajaisiin viisi kakkua, sillä minulle oli todella tärkeää, että sain tehdä ne hänelle.
 
Mummu oli kuollessaan 96-vuotias ja sukumme vanhin. Mummu syntyi keväällä 1917 ja eli koko Suomen itsenäisyyden ajan. Hän oli erittäin arvostettu henkilö ja oikea sukumme ikoni. Hän tunsi jokaisen sukunsa ja kylänsä henkilön ja jopa tuntemattomia ihmisiäkin vieraili hänen luonaan kyselemässä tietoja omista sukujuuristaan. Mummu oli kaikkien rakastama henkilö ja tästä kertoo myös se, että hautajaissa oli 110 henkilöä paikanpäällä ja muistaneita satoja.

Tumma sokerikakkupohja, suklaamousse ja suklaakreemi.

Mummuni sai kokea elämässään niin suurta iloa kuin surua. Kymmenlapsisen perheen lapsista viisi eli aikuisikään. Neljä kuoli vauvaiässä. Synnytyssairaaloita ei ollut ja terveydenhuoltokin oli aika vajavaista. Mummuni oli maanviljelijäperheestä. Mummuni meni naimisiin vuonna 1941 ja alkoi odottamaan isääni. Syyskuussa tuli rintamalta viesti, että mummuni mies ja isäni isä oli kaatunut sodassa. Lokakuussa 1941 syntyi isäni. Seuraavan vuoden kesällä tuli samantapainen viesti. Mummuni veli oli kaatunut sodassa. Toinen veli oli menettänyt jalkansa ja toinen haavoittunut lievästi päähän. Elämä sodan aikana oli yhtä kuolemaa ja tuskaa. Nykyaikana elävät eivät sitä tule koskaan ymmärtämään. Mummuni on kuitenkin aina ollut taistelijaluonne ja kaikesta kauheudesta huolimatta hän jaksoi aina olla yhtä positiivinen ja nauravainen. Hän jaksoi myös kuunnella muiden murheita ja auttaa heitä. 

Vaalea sokerikakkupohja, mansikkamousse, päällä sokerimassaa,
reunoilla tuorejuustokreemipursotukset.

Mummuni meni uudelleen naimisiin minulle erittäin rakkaan Eino-papan kanssa. He olivat molemmat ihan täydellisiä isovanhempia ja hoitivat minua usein, vaikka asuivatkin meistä kohtuu kaukana. Mummun ja papan luona kävi usein arvovaltaisia vieraita, kuten ministereitä ym. Mummu oli aina oma itsensä ja totesi vieraille aina suunnilleen, että "otatteko riisipuuroa" tai "tulkaahan kahville". Oli kyseessä kuka tahansa. Heille oli jokainen vieras tervetullut. He osasivat kyllä kestitä vieraita. Sukulaisia kävi joka päivä kylässä. Mummula oli maailman ihanin paikka. Oli vanha puutalo, suuri puutarha, omenapuut, ulkosauna ym. Ja pöytä oli aina koreampi kuin monilla jouluna. Pappa tykkäsi vatkata käsin muna-sokerivaahtoa täytekakkua varten ja hääti usein naiset keittiöstä "päiväunille" ja alkoi tiskaamaan.

Pursotuksen menivät vähän pilalle, mutta annoin niiden olla. Mummu olisi silti ollut ylpeä.
Kakku onneksi katosi pöydästä niin nopeasti, että kukaan ei koko pursotuksia edes varmaan huomannut.

Mummu oli aito Grand Old Lady. Tukka piti olla aina hyvin ja vaatteet viimeisen päälle. Hän oli aina tyylikäs ja arvokkaannäköinen. Vuonna 2010 mummuni oli ystävänsä kanssa odottamassa taksia meidän häihimme, kun ryhmä ulkomaalaisia nuoria käveli heidän ohitseen. He alkoivat välittömästi ihailla tuota arvokkaannäköistä vanhaa rouvaa, jolla oli hopean harmaat hiukset ja Suomen kansallispuku päällä. Mummu teki puvun itselleen 17-vuotiaana. He eivät olleet uskoa mummua 93-vuotiaaksi. Niin kuin eivät lääkäritkään. No nuoret sitten halusivat alkaa ottamaan kuvia mummusta ja mummuhan vain kysäisi ystävältään äkkiä, että "onhan tukka varmasti hyvin".

Suklaakakkupohja, vadelmarahka, päällä sokerimassaa,
reunoilla tuorejuustokreemipursotukset.

Mummu osasi aina nauraa itselleen. Muutama vuosi sitten mummu oli kuntoutuksessa ja oli ottanut mukaansa kaksi oikean jalan kenkää. Hän nauroi puhelimessa yställeen, että piti soittaa pojalle, että laitahan vasemman jalan kenkä postissa tänne jotta pääsee rimpsalle. Mummu nauru raikuu vieläkin korvissani. Minulla on häntä kova ikävä, mutta onneksi niin ihania muistoja joita muistella.

Vaalea sokerikakkupohja, lakkamousse, sokerimassakuorrute.

 Pahoittelut kuvien huonosta laadusta. Kuvat piti ottaa illalla keinovalossa ja paikanpäällä en saanut kuvia enää otettua, kun kakut hävisivät niin nopeasti.
 
Kakut matkasivat autossa pari tuntia, joten kermapursotukset olisivat saattaneet mennä pilalle. Siksi tein pursotukset kestävämmillä tuorejuustokreemillä ja suklaakreemillä. Tarkemmin pursotustekniikoista voi lukea täältä.

Gluteeniton, munaton ja maidoton kakku.
Täytteenä suklaakreemi kaakaojauheesta.
Sokerimassa kuorrute. Kuvio tehty sabluunalla violetiksi värjätyllä kreemillä.



Ihana kun ihmiset kävivät kovasti kiittelemässä vielä ennen lähtöä myös kakuista. Olivat oikein onnistuneet, vaikka kiireellä jouduin niitä tekemään. Ja kaikenhan ei aivan putkeen aina tarvitse mennä. Mutta hautajaiset kyllä menivät ja mummu sai arvoisena hautajaiset. Ihmiset kertoivat hauskoja ja ihania tarinoita hänestä. 4v esikoisemmekin jaksoi istua koko päivän kärsivällisesti paikoillaan. Mummu oli minusta aina hyvin ylpeä. Toimin hautajaisissa arkun kantajana. Tämä oli minulle myös erittäin tärkeä kokemus. Oli jotenkin hyvä olo kantaa vielä mummua hänen viimeiselle matkalleen. Mummu oli lähes loppuun asti timangissa kunnossa. Viime joululta alkoi muisti heiketä ja mummu jo varmasti halusikin taivaan kotiin. Siellä hän hymyilee pilven päällä ja pitää meistä huolta.


Tilasin vielä syötävän kakkukuvan, josta tein tämmöisen sokerimassakehyksen kakun päälle. Rakennelma ei kuitenkaan parissa päivässä kuivunut mielestäni tarpeeksi jykeväksi, joten laitoimme sen sitten vain kahvipöytään esille, ettei se mennyt pilalle. Hautajaisissa ei oikein tämmöistä kuvaa kehtaa kakun päälle laittaa leikattavaksi. Valmistujaiset ja synttärit ovat asia erikseen. Kuva tulee kakkuvitriiniini esille.


Lähti lentoon enkeli taivaan, 
tuli luokse väsyneen. 
Kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi hopeista tukkaa.
Nosti siivilleen mummun armaan,
vei turvaa, paikkaan varmaan.
Papan viereen, tähtien taa.

Rakkalle Suoma-mummulleni. Olet aina ajatuksissani. 💕

16 kommenttia:

  1. Täydelliset kakut olet mummullesi tehnyt! :)
    Mukava oli lukea syntyperää. Osanottoni.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kakkuja jälleen väsäilit, osanottoni mummun poismenon vuoksi!

    VastaaPoista
  3. Voi että. Kauniita kakkuja ja todella kauniita sanoja! Mummusi oli varmasti todella uskomaton nainen! :)

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus <3 voimia ja haleja! <3 ihana mummu <3

    VastaaPoista
  5. Voi, otan osaa! Mummusi oli elämänsä aikana kohdannut paljon vastoinkäymisiä ja surua. Mutta kuitenkin tarinan perusteella sai elää hienon ja pitkän elämän ♥ Luopuminen rakkaasta ihmisestä on vaan niin kovin vaikeaa.

    VastaaPoista
  6. Voi miten ihana teksti. Sai minut itkemään... <3

    Osanottoni

    VastaaPoista
  7. 'Surun kyynelten läpi hohtavat onnellisten päivien kultaiset muistot'. Lämmin osanottoni suureen suruusi. Yst.terv. Marja

    VastaaPoista
  8. Osanotto menetyksesi johdosta. Minullakin oli todella rakas mummo, jonka kuolema oli silloin, vuosia sitten, kova paikka.

    VastaaPoista
  9. Itku tuli, kun luin tämän. Olen pahoillani menetyksestänne <3 Elämän kiertokulku vetää joskus vakavaksi ja tälläisen herkkiksen itkuiseksikin. Ihanaa oli lukea tarina mummustasi, hän oli varmasti mahtava ihminen :)
    Tuo suklainen kakku on mielestäni kaunein ja todella kaunis on myös kakku jossa on kallat koristeena.
    Jaksamista kaikille <3

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia kaikille ihanista osaanotoista <3

    VastaaPoista
  11. Osanottoni ja voimia teille. Kauniita kakkuja ja vielä kauniimpi teksti!

    VastaaPoista
  12. Todella kauniisti kirjoitettu mummustasi, sai minutkin kyynelehtimään. Ja kauniita ovat kakutkin.
    Osanottoni <3

    VastaaPoista
  13. Osanottoni! Todella kauniisti hänestä kirjoitit!

    VastaaPoista
  14. Kauniisti kirjoitettu, kyynel tipahti . Ihana mummu ja hän varmasti tykkää kakuistasi. Voimia ja jaksamista sinne! <3
    Osaanottoni, toivoo Tinja

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3